Tässä taannoin pyysin seurakseni erästä näistä vanhoista miesystävistäni, sitä, jonka kanssa olen kaiken aikaa ollut kaveri. Tarvin siis miesseuralaisen ja aattelin, että hän se on turvallinen, koska seurustelee. Eli osaa käyttäytyä ja ei ala ehdottelee tai odottelee mitään vastapalveluksia saati kuvittelemaan mitään muutakaan.

Homma hoitui hyvin. Jossain vaiheessa olin kyllä huomaavinani jonkinlaista katsetta, siis että hän olisi vaivihkaa katsellut minua. Panin kyllä sen piikkiin, että se oli lähtöisin omasta itsekeskeisestä päästäni. Myös sen, että hän tuli minua melkoisen lähelle, ihan vaikka vain hipaistakseen. Illan aikana kyllä mietin, että en menettänyt mitään, vaikka jätinkin hänet. Siis, onhan hän varsin hyvännäköinen ja hauska, mutta... Ei jaksa sellaista, jonka on koko ajan PAKKO puhua ja mieluummin itsestään.

No, myöhemmin, seuraavana päivänä, kun kiitin seurasta, ilmeni, ettei hän seurustelekkaan! Oh my God! Olin siis ollut suorastaan vaarallisilla vesillä  Ilmoitin kyllä heti, että minun olisi parempi antaa tiedote, että olen varattu. Kun hän kysyi, miksi, niin kerroin, että siksi,  kun siten saisin olla rauhassa !