Tänään K soitti minulle ja lupasin, että ensi viikolla menemme kahville. Mieluummin jonnekkin muuanne kun meille. Haluan, että olemme vain ystäviä, sillä muuhun en suostu. Minulla on tunne ja toisen käden tietoa, että hän siis voisi ajatella minun kanssa muutakin. Minä taas en, sillä en sotkeudu varattuihin!!!

Minua suorastaan loukkaa sellainen. Miksi naimissa oleva mies haluaa seikkailua? Olenko minä juuri sellaiseen seikkailuun sopiva nainen? Voi hemmetti. Siksi olenkin pitänyt etäisyyttä, sillä en haluaisi olla kiusaus. Kuitenkin tuntuu, niin kuin sellainen olisi nyky aikana sallittavampaa? Itse en kuitenkaan voi sellaiseen leikkiin ryhtyä.

Olen mieluummin ilman ja ilman saakin olla, ihan rauhassa:) Sillä, jos on keski-ikäinen yh-äiti, niin onko sellaiselle VAPAATA miestä? Ehei, tai on, mutta ei täyspäistä. Kaikenlaisia haihattelijoita kyllä piisaa, mutta ei tavallisia miehiä. He ovat onnellisesti naimisissa!