Tänä aamuna, kun olin kävelyllä ja menossa yhteen tapahtumaan, tapasin hänet!
Lähdin ajoissa, sillä halusin olla ulkona ja kävellä, saada raitista ilmaa. Kävelin reippaasti ja jäin sitten erään näyteikkunan luo ja siihen hän tuli! Hän oli J. Emme olleet törmänneet pitkiin aikoihin ja jälleen näkeminen tuntui ilahduttavan kumpaakin. Oli ihan hilkulla, etten hypännyt hänen kaulaansa.

Hän lähti sitten saattamaan minua. Juttelimme kaikkea ja hän se osaa naiselle puhua. Kehui minun pirteyttäni ja ulkoista olemustani. Siis 10min me olimme siinä rintarinnan, mutta siitä tuli eliksiiriä oikein roppakaupalla. Saas nähdä milloin jälleen tapaamme....

K:n kanssa kävin toissa päivänä pikakahvilla. Hänellä tuntuu olevan niin paljon kaikkea muuta ja jotenkin minulla on sellainen tunne, että naisiakin. Jos oman vaimon kanssa ei suju, niin onko ihan pakko hakea pönkitystä kaikista muista naisista. Olen nyt taas päättänyt, etten tee mitään aloitetta tapaamiseen. Vaikka, meidän tapaamiset ovatkin olleet vain kahvilla käyntejä, sillai niin kuin ystävät tapailevat. Ystävänä minä olenkin ollut vaistoavinani hänestä sellaisen, ettei ole täysillä mukana meidän tapaamisissa. Vaan, minuapa se ei haittaa. Pikemminkin säälittää...