Kävin taas K:n kanssa syömässä. Valitsin paikan, keskeiseltä paikalta eli kukaan ei voi keksiä mitään meidän välille. Siis nimenomaan keksiä, koska muuta ei ole, ei minun puolelta ainakaan.

Kyllä minua silti aina jännittää tavata hänet, kun tiedän hänen tunteensa minua kohtaan. Olen miettinyt, onko mitään järkeä tavata häntä ja tavallaan kiusata. No, hän itse haluaa tavata ja jos hänelle riittää, kun käymme lounaalla, niin hyvä  niin. Pidänhän minäkin hänen kanssaan keskusteluista, siis todella.

Illalla sain sitten viestin..."vaikka et aina pidäkkään siitä mitä sanon, että olet harvinainen pakkaus. Olet himottavan kaunis, älykäs ja ihminen isolla I:llä. On etuoikeus tuntea sinut...

Siis, varsin hämmentävää, koska pidän itseäni niin tavanomaisena. Vastasinkin hänelle, että se on vain hänen mielipiteensä ja siihen hänellä on oikeus.