Tänään minun oli pakko laittaa K:lle viesti. Pyysin anteeksi, kaikkia sanojani, joka ikistä viestiä, jotka voisi unohtaa, sillä olen katunut syvästi. Jotenkin sen jälkeen sain rauhan...ties miksi aikaa...

Laitoin puhelimen äänettömäksi sen jälkeen, koska minulla oli tapaaminen. (ei mitään intiimiä!) Tapaaminen aivan ihanan miehen kanssa, joka aina haluaa tavatessa ja erotessa kätellä. Lähtiessäni tänään, hän katsoi kivasti ja sanoi: "olehan kiltisti". Vähänkö minua huvitti, että näkyykö se noin selvästi, kuinka tuhma olen ollut, vaikka vain ajatuksissani.

Kun lähdin ajelemaan kotiin päin, niin huomasin, että oli puhelu tullut. K:lta. En soittanut takaisin, ihan vaan siksi, että en vaan ole nyt valmis kuuntelemaan hänen ihanan matalaa ääntään. Yritän unohtaa. Kun olin kotona, huomasin häneltä tulleen viestin..."ei ole anteeksi pyydettävää ja miksi unohtaisin sinun kauniit sanasi jne..."  Niinpä. Mutta, minun olisi ainakin unohdettava, että edes vähän jäähtyisin.

Sain viestin myös S:lta ja sain hänen uuden puh.numeron. Jotenkin tulin vihaiseksi, että kaikki ihanat miehet, joista pidän, jotka ovat viisaita ja fiksuja, joiden kanssa viihdyn ja joita ajattelen omaavat yhden yhteisen tekijän: kaikki ovat naimisissa!!! Olen kirottu! Mikä hitto sellaisia miehiä eteeni viskoo???