Ihan hiljaista ei ole ollut. Olen saanut puhelinsoittoja, tekstiviestejä ja sähköpostia. Silti, olen sillä asenteella, että tuskin enää tapaamme. Kyse ei ole siitä, ettenkö haluaisi, sillä haluaisin niin pirusti, mutta silti olisi parempi, ettei. Onhan aina olemassa se vaara, että voisin kiintyä ja alkaa kaipaamaan ja sitä en halua.

Onneksi hän on viisas eikä mikään haihatteleva mies. Hän on mies, jolla on järkeä, eikä siis elä mielihalujensa mukaan. Pidän siitä jämäkkyydestä, sillä juuri se on hänen ihanimpia piirteitään. Pidän oikeastaan ihan kaikesta hänessä.

Minulle kuitenkin riittää sekin, että hän on olemassa, että olemme yhteyksissä, vaikkakaan emme fyysisesti. Silti, ehkä me vielä tapaamme uudestaan, joskus, jossain, kun osuu kohdalle sopiva tilanne.

Sillä aikaa käyn muiden miesten kanssa ulkona, mutta sänkyyni ei pääse kukaan muu. Hän on sellainen Mies, että taidan olla hänelle uskollinen, vaikka minun ei tarvitsisi