...huonoja en huoli. Siispä olen itekseni. Ei meinaan ole nyt ketään erityisen hyvää edes mielessä. Joskus minusta tuntuu, että voisin ajatella seurustelua vasta sitten, kun en muuhun kykene:) Kun päivät ovat niin täys kaikkea toimintaa on vaikea ajatelle ketään siihen, joka vaatisi huomiota.
Myönnän, että viimeisin seurustelusuhde oli niin kaikin tavoin raastava, että se kummittelee mielessäni vieläkin. En yleensä kadu mitään, mutta sen suhteen olisin voinut jättää väliin. Vaan minkäs teet, kun toinen vaan vei ja minä aluksi menin ja sitten aloin hannata, jarruttaa, niin että jäi varmasti jarrutusjäljet. Jos toinen vaan kuuluttaa pitkin kyliä, kuinka me rakastetaan ja ollaan luodut toisillemme....minä en tiennyt, kenestä se puhui...Onneksi sain sen loppumaan.