En ole vieläkään toipunut...suudelmasta! Miten voi suudelma sillä lailla sekoittaa, että se pyörii kaiken aikaa mielessä??? Olen vaan lukuisat kerrat mielessäni käynyt kaiken uudelleen läpi, sillä se tuntuu niin uskomattomalta, että välillä olen erehtyväinen uskomaan sen olleen unta.

Koska mies oli minua huomattavasti vanhempi, se tuntui vieläkin ihmeellisemmältä. Olin niin otettu siitä varmuudesta, että hän tiesi, mitä oli tekemässä. Miten yllätyin siitä suudelmasta, mutta vielä enemmän siitä, että vastasin siihen. Toki oli niin, ettei siihen voinut olla vastaamatta, sillä oli se niin taidokasta. Pitäessään minua halauksessa sillai kivasti vinottain, hän vain kumartui puoleeni ja teki sen. Ensin antaessaan hiukan tunnustelevan suukon ja sitten suudelman. Kaikki muu katosi hetkeksi ympäriltä ja oli vain se hetki.

Kun saatoin häntä vielä matkaa, hän teki sen toistamiseen...

Niitä nyt muistelen ja olen ihan ihmeissäni. Toisaalta tiedän, että minun olisi paras unohtaa. Ehkä unohdankin, mutta en vielä. Nautiskelen sillä ihanalla kuvalla, mikä mieleeni piirtyy useaan kertaan päivän mittaan.  Jos meinaankin unohtaa, voin aina lukea viestin, missä hän kirjoittaa.... naisesta, jonka suudelmat panevat mielen sekaisin...

Joskus on ihan piristävää saada sellainen suudelma, mikä laittaa mielen sekaisin