Juttelin tänään erään ystäväni kanssa, siitä mitä K voisi tarkoittaa sillä, kun pitää minua "vain" ystävänään. Ystäväni on ollut samanlaisessa tilanteessa ja oli oikein suuttunut, että eihän hän mikään ystävä ole, vaan paljon muuta. Miehillä vain on niin kumma käsitys asioista.
Minä aion tehdä sen K:lle selväksi. Jos olemme vain ystäviä, niin ollaan sitten. Silloin voidaan kyllä halata, mutta ei mitään muuta. En suutele ystävieni kanssa, saati mitään muuta intiimiä kanssakäymistä.

E...voi perhana, kun minua pännii. On just sellainen olo, niin kuin olisin tyrkyllä:( No, laitoin hänelle kirjan ja perään sähköpostia, että jos haluaa sen palauttaa, on hänen keksittävä miten, milloin ja missä sen tekee, mutta minut on silloin tavattava:) Muussa tapauksessa voi pitää sen kirjan! Ihan vaan vaikkapa muistona naisesta, joka olisi voinut olla kovinkin ihastunut.
Veikkaukseni on, että kirjaa en enää näe, mutta eipä haittane.
 
Olen niin väsynyt kaikkiin kiemuroihin, etten jaksa mitään pelejä. Olen sitten ilman, ennen kuin alan tekemään itseäni tykö. Missä on ne entisajan miehet, joille oli haasteellista piirittää naista, tehdä aloite? Nyt suurin osa lusmuilee omissa nurkissaan, katkerina ja pettyneinä. Odottaako ne, että unelmien prinsessa karauttaa valkoisella ratsullaan paikalle?