Tänään kävin kahvilla ystäväni K:n kanssa. Oli oikein mukava tavata häntä ja jutella mukavia. Olin lähdössä sairaalalla käymään ja häntä harmitti, kun ei voinut lähteä mukaan. Minua ei, ja sanoin sen hänelle, että olen iso ihminen, kyllä minä pärjään itekseni oikein hyvin.
Sitten hän ehdotti minulle, että menisimme huomenna yhdessä uimaan. Ajatus on houkutteleva, mutta en voi. Se olisi kuin antaisi pikkurillin... Ajatuskin, että lähtisin hänen kanssaan kaksin, niin se olisi niin väärin! Jos hän olisi vapaa, saattaisin kyllä harkita. Minä taidan olla meistä se vahvempi.

S soitti minulle tänään ja onnitteli voittamaamme juttua! Siistiä, oli oikein ajettava auto tien sivuun ja juteltava. Olisi juhlat tiedossa. Hän ehdotti ihan vaan terassilla käyntiä, mutta minä ajattelin, että josko pitäisi juhlat kotonani. Joku viikonloppu, kun lapset menevät isälleen. Tarttee miettiä.

Viikonloppuna olen lähdössä ystävieni kanssa reissuun ja L tulee mukaan. Sain eilen siitä tietää ja alkoi suoraan sanottuna ottaa pattiin! Olin jo perua koko mukaan lähdön, mutta en sitten voinutkaan, kun olen luvannut lähteä. Pelkään sitä, että hän tulee selvittämään ominaiseen tyyliinsä ja yhtään en jaksa häntä kuunnella. Minulle on erittäin selvää, että suhteemme loppui ja se oli hemmetin hyvä.