Viikko ohi ja saan mitä suurimmalla todennäköisyydellä olla aivan omissa oloissani ainakin lauantain. Upeeta, sillä tiedän tarvitsevani nyt sitä rauhaa.

K:n tapaan ensi viikolla. Tiedän, että hän ei riemastu suunnitelmistani, mutta en voi sille mitään. Minun on pakko tehdä niin että lapsillani on hyvä olla. En voi kaikkia kumartaa.

B edelleen kasaa tulisia hiiliä pääni päälle. Apua, kuinka selviän? No, aika näyttää, kuinka lyylin käy. Odotan kuitenkin ihan mielenkiinnolla tulevia tehtäviä.

T:lle oli pakko laittaa viestiä, että ojentaisi lapsia, kun minulla on välillä konstit vähissä. Lupasi auttaa:)

J on ollut mahtava. Tapasin viime viikonloppuna hänen vaimonsa ja kehuin hälle, kuinka ihana mies hänellä on. Hän on täyspäinen nainen ja tietää minun ja J:n suhteen, sen että olemme parhaita työkavereita ja tuemme toisiamme työelämän kovissa mutkissa.

L on onneksi osannut olla nyt hiljaa. Laitan hänelle tänään rahaa...En tosin tiedä, mistä kaikesta minun on hänelle maksettava, kun en ole juuri mitään pyytänytkään.

Valtaan oman sohvani koko viikonlopuksi. Valtavaa!