Kyllä voikin olla kaksijakoinen olo! On siis sanomattakin selvää, että olen viettänyt aikaani ja ajatuksiani miehen luona. Olen tapaillut, jutellut puhelimessa ja viestitellyt ja ajatuksissani olen jo ihan sekopää.

Siis, kun ottaa huomioon, ettei kyse ole mistään elämäni miehestä tai siitä prinssistä, niin tarttee oikein kattoa peiliin ja ihmetellä, mikä saamari se sekottaa???

Eilisellä tapaamisella me suutelimme ja se oli just niin ihanaa kuin joskus kauan sitten. On sanottava, että me emme ole koskaan rakastelleet! Yritystä joskus oli, mutta ei siitä mitään tullut...

Nyt minä ole hämmästyttänyt itseäni sillä, että minä haluaisin häntä. Ou nou, mutta koitan pysyä aisoissa ja unohtaa koko miehen.

Tänään me nimittäin tapasimme. Hänen tilanteensa ei ole kovinkaan kaksinen ja kiirudin paikalle auttavana enkelinä. Ja pah! Autoin toki ja köllimme kotvasen sohvalla ja vaihdoimme muutaman jumalaisen suudelman.

Tilanne muuttui, kun kuvioon astui kuningas alkoholi! Minä en vaan sen "herran" kanssa halua olla missään tekemisissä. Voi olla, että olen nipottaja, mutta näin se vaan on ja hänen jos kenen, se pitäisi tietää. Aiheutti minulle jo niin paljon harmia aikoinaan saman asian kanssa. Siis, jos tilanne vaan jatkuu edelleen samana, minun on väistyttävä.

Kamalinta on, että minä kyllä välitän hänestä ja se järkyttävä lumo, minkä pauloihin hän minut kietoo, on uskomatonta! Yritän mennä nukkumaan ja unohtaa koko miehen. Sen miehen, jonka luota lähdin ovet paukkuen. Sanoin, että ymmärrän häntä, mutta viinan ottoa en. Hän ei ymmärtänyt(halunut ymmärtää) mitä tarkoitin ja otti itteensä ja minä nostin kytkintä.

Niin se vaan on. Sanoin myös, että selitä itsellesi, älä minulle, kaikki kootut selitykset olen elämäni aikana kuullut!