Taas tiedän enemmän! Aamulla laitoin viestiä meidän "luotsille". Hän soitti saman tien ja sain tietää, että minun on syytä unohtaa K. Sillä lailla, niin ne asiat muuttuvat ja nopeasti. Vasta viime viikolla K oli kuin kiimainen kolli ja meidän yhteinen ystävämme vaan lisäsi puita pesään.

Nyt sain kuulla, kuinka K on tullut järkiinsä ja tajunnut rakastavansa vaimoaan. Voi jessus, ja sitä mieltä kun minä koko ajan olin! Aina niin kauan, kunnes aloin antaa periksi. Ihan kuin minua olisi petetty ja koklattu, kuin pitkään minä kestän? Se just ottaakin pattiin, että miksi helevetissä annoin periksi:(

K kuitenkin soitti minulle tänään. Lupasi minulle taulun! Siis kun haluaa sen minulle antaa, niin minä haluan sen ottaa vastaan. Nyt luen siitä taulusta kertovaa kirjaa...
Hänen äänestään kyllä kuulin, ettei halua minua kokonaan menettää. Hyvä niin, sillä ystävinähän me aloitettiin ja siinä tilassa meillä oli hyvä olla. Kaipaan meidän keskusteluja ja on meillä yhteisiä työprojektejakin.

Nyt kuitenkin tarvitsen aikaa, ihan vain saadakseni itseni tasapainoon. Niin, ettei minua kohta taas joku mies saa tolaltaan. Voi, miten liha on heikko!