Olen kuullut, kuinka näyttelijät ihastuilevat vastanäyttelijöihinsä. Hienoa, sillä minä silloin tällöin ihastuilen näyttelijöihin ihan katsomon puolelta:)
Käyn paljon teatterissa ja melkein joka kerta ihastun päähenkilöön, etenkin jos olen jo hänet monissa rooleissa nähnyt. Helppoa ja niin huoletonta. Mikä parasta, niin ohimenevää. Kotiin kun pääsee ja arki paukahtaa vastaan, niin ollaan taas ihan normaalilla vaihteella.
Elokuvissa käy melkein samalla lailla. Ollaan niin ihastuksissa ja sitten kun valot syttyvät, niin avot, taas palataan kartalle ja todellisuuteen.
Silti, on varsin piristävää ja mukavaa kun sillai välillä pikana ihastuu!