Hän haki minut ja vei, minne vei. Rantaan, ihanalle paikalle. Istuimme rantakivillä vierekkäin ja juttelimme. Se OLI ihanaa. Kun lähdimme pois päin, hän sanoi, että nyt haluaa suudella minua....auts! Keskellä metsäistä polkua me suutelimme ja se oli kuin unta. Sitten kävelimme käsikädessä. Olimmehan kahden, pois ihmisten katseiden alta ja ilma oli niin kaunis, yhtä kaunis kuin se meidän oleminen.

Matkalla juttelimme, siitä millainen meidän suhde on. Siis, että jos minä löytäisinkin jonkun elämäni miehen, niin hän päästäisi minut, kuin linnun lentoon, rakkaudella, koska ei voisi kahlita minua...

Kerroin hänelle kuitenkin, että hän riittää. Minulla on niin paljon ollut miehiä ja suhteita, joten tälläinen suhde sopii nykyiseen elämäntilanteeseeni. Puhuimme siitäkin,kuinka hänellä on ikävä minua kun sitä kysyin ja sanoin, että hyvä:)

Jotenkin, tämänpäiväinen tapaaminen oli ehkä paras kaikista meidän kohtaamisista ja elän sillä pitkään.