Kun olin  lähdössä töistä, näin K:n. Hän ei vaan nähnyt minua, tai en tiedä. Ei kuitenkaan käynyt edes mielessä mennä moikkaamaan. Pakenin paikalta hippulat vinkuen ja huomasin olevani tavattoman ärtynyt.

Kotona kaikki oli taas ok. Mutta sitten tuli viesti. Ihan tavanomaista vain, että kui on mennyt ja plaaplaaplaa. Tunnin päästä vastasin, että - olin jo luullut, että maa on hänet niellyt...

Loma jatkuu, nii ei tullut vielä ehdotusta. Voihan se olla niinkin, ettei enää tulekkaan ja niin pääsisin helpommalla, kun ei tarttis kieltäytyä. Jotenkin se viesti oli just sellanen, jollaista ei laita ihminen, joka harrastaisi salaisia tapaamisia? Vaan ihminen, jonka kanssa ollaan vain kavereita. Joten, ollaan sitten vaan pelkkiä kavereita!