Uusi vuosi on pyörähtänyt käyntiin. Ihanan rauhallista. Ei ole ollut aihetta kirjoituksiin. Miesrintamalla on tulitauko, mikä on varsin tervetullutta.

K on pysytellyt omissa oloissaan ja hyvä niin. Tosin ensi viikolla meillä on palaveri. Minä olen koolle kutsujana, ja emme ole kahden. Pysytään siis asialinjalla.

Silti en ole ihan kylmänä ollut:) Kyllä sitä aina sillä silmällä katselee miehiä ja etenkin hyvännäköisiä, sellaisia raamikkaita,joissa silmä lepää. Niitä kun on harvassa. Enemmistö on vatsakkaita ja kaljapöhöttyneitä. Ei siis kiinnosta.

Miehet aina vatvovat naisten ulkonäköä, joten en koe minkäänlaisia tuskia tehdä samoin miesten kohdalla. Arvostan hyvää käytöstä ja siihen kuuluu myös ulkonäöstään huolehtiminen. Siis kohtuudella. Liika pynttäytyminen alkaa jo karsia miehisyyttä.

Ennen kaikkea arvostan kyllä täyspäisyyttä, sitä tervettä itsetuntoa. Harvinaista sekin, kun jokaisella tuntuu olevan jokin ongelma oman ittensä kanssa. Ei sellaisia jaksa sitten pönkittää ja terapoida.

Niinpä niin, olen kranttu, mutta so what! En olekkaan itkenyt parisuhteen puuttumista, päinvastoin. Pärjään loistavasti ilmankin, jos tarjolla on vain ressukoita.

Niin, katselen sitten salaa ja kaukaa niitä raamikkaita miehiä, sillä sanomattakin selvää, ettei niitä vapailla markkinoilla liiku!