...se, että K ei vastaa viesteihini? No, en ole laittanut kuin kaksi ja nekin eilen. Tänään en laita enkä huomenna... enkä niin kauan, kuin en hänestä kuule.
Antaa olla, jotenkin alkaa tuntua, että menimme silti liian pitkälle ja hän ei kykene sitä itsensä kanssa käsittelemään? No, ehkä hänen on mietittävä asioita.

Jospa hän on sittenkin ymmärtänyt vaimonsa arvon? Jos niin olisi, olisin tyytyväinen. En tunne hänen vaimoaan kuin ulkonäöltä ja sitten, mitä olen kuullut. En osaa olla hänelle millään lailla mustasukkainen, sillä meillä ei ole mitään yhteistä. Hän painii aivan eri sarjassa niin luonteessa kuin ulkonäöllisesti. Ihmettelenkin, mitä K näkee minussa, kun en muistuta hänen vaimoaan mistään?

Nyt minulla on siis aikalisä. Jotenkin on vaan sellainen olo, että tässähän tää.