Piipahdin elokuvissa - miesseurassa. Siitä on nyt tullut vähän niin kun tapa, että käyn yhden entisen heilan kanssa elokuvissa. Tämä mies kun vaan on niin hauska ja mukava, niin että joka kerran mietin, miksi en voisi vaan antaa periksi ja suostua hänelle... Nytkin meillä oli niin leppoisaa, läppä lenti ja namuja vaihdeltiin. Vierekkäin istuttiin ja käsivarret osui koko ajan toisiinsa. Pakko myöntää, että olisi ollut helppoa koskettaa...

Silti en voi! Ensinnäkin se helppous ei kiinnosta minua. Kun tiedän, että vastapuoli olisi niin valmis ja minä en. Kerran on kokeiltu. Ei riitä, että on mukava. Minä tarvitsen särmäisempää miestä. Tässä miehessä ei ole minulle muuta kuin ystävyyden verran. Siitä olen kiitollinen.

Silti, minulle illan päätteeksi tuli vähän huono olo, kun hän kiitti illasta ja sanoi sen olevan taas niin helmi. Sitä jotenkin ajattelee, että olen minä sentään aika kettu, kun en muuhun kykene. En kuitenkaan millään lailla flirttaile, en anna ymmärtää mitään, enkä siis kiusaa. Mutta - kiusaanko sittenkin? Olemassa olollani? Enhän minä voi alkaa olla yhdessä jonkun kanssa vaan sen takia, kun se toinen haluaa...