Selasin  saapuneita tekstareitani ja vain miehiltä. Tänään nyt vaan on sellainen päivä:)

Ensin oli L, mies jonka kanssa olen seurustellut ja jonka kanssa edelleen silloin tällöin tapaamme. Hänen jälkeen eräs kaupungin luottamusmies S, joka on kiitettävästi ajanut erästä asiaani. Seuraava olikin eräs M, jonka tapasin kuukausi sitten aivan toisessa kaupungissa.. K laittoi viestin, mutta poikkesi myös tänään kahvilla. J on työkaverini, joka vaan muuten oli minusta huolissaan. Viimeisenä T, joka on ex-mieheni..

Näistä siis vain kaksi ovat sellaisia, joiden kanssa olen ollut intiimissä suhteessa. Joten mistään puhelinsuhdepalvelusta ei ole kyse eikä sen kummemmin muustakaan kovin vakavasta.

J on aivan ihana ja olen jopa haaveillut hänestä. No, hän tietää sen, ja olisi hän itsekkin halunut jotain, kunnes tapasi nykyisensä. Vetäydyin kiltisti kehästä ja onneksi voimme edelleen olla ystäviä. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, mutta oli kyllä ihan hilkulla.

K oikeasti haluaisi kai muutakin kun kahvia, mutta en kykene. Syy löytyy niinkin painavasta aiheesta, kuin että hän on naimisissa. Varattuihin en halua sekaantua. Enkä haluaisi muutenkaan, vapaisiinkaan. Jostain syystä miehet vain tunkevat niin lähelle, että minussa ei ole aina voimaa vastustaa.

L on nyt ainoa, kenet päästän ihoetäisyydelle. Siksi, että hän on niin tuttu ja suostuu tähän järjestelyyn. Toisaalta T oli "elämäni mies" ja juuri sen takia en kai osaa ottaa ketään kovin vakavasti...