Haaveilen kaiken aikaa siitä, että pääsisin hänen syliinsä. Hän haluaa minua ja minä häntä. Koska suhteemme on täysin mahdottomuus, niin kaiken on tapahduttava huomaamatta ja se siitä tekee vieläkin kiehtovampaa. Tiedän, että minun ei pitäisi, olisi vaan parempi vetää jarrua ja unohtaa. Yritän olla ihan kuin en olisikaan. Silti odotan kaiken aikaa seuraavaa viestiä. Luulen, että tapaamisemme on väistämätöntä...

Onneksi minulla on mies, joka on hyvä ystäväni. Liikumme viikoittain yhdessä, koska se vain on kivaa ja kivaa siitä tekee sen, että hän ei ole ollenkaan tyyppiäni, enkä minä hänen, siis siinä mielessä. Olemme kavereita ja vuodatamme toisillemme kaikki mies- ja naisjuttumme. Tosin tästä viimeisestä en ole kertonut, koska en vain voi puhua siitä kenellekkään. Vaan, nyt ihmiset katsovat meitä ja luulen, että lähes kaikki kuvittelevat, että meillä on suhde. Minua se ei haittaa, koska niin ollen kukaan ei voi kuvitella, miten tilanne todellisuudessa on!