Tapasimme tänään K kanssa. Hain hänet autollani, koska en voinut kutsua häntä kotiini lasten ollessa paikalla.
Hänen toiveestaan ajoimme hänen mökille hoitamaan yhden jutun...

Se juttu ei kuitenkaan ollut se, kun hän halasi minua ja suuteli ja olisi halunut... sillä minä en vain suostunut! Olisinhan minä halunut, mutta en vaan voinut, koska paikka oli väärä! En missään tapauksessa alkaisi mitään miehen kanssa hänen kotonaan tai missään sellaisessa paikassa, mikä on hänen vaimonsa reviiriä, piste.

Minun oli kieltäydyttävä, vaikka se oli vaikeaa, todella vaikeaa. Tunsin hänen halunsa ja se vain kasvatti omaa haluani. Arvelin, että näin tulee käymään ja halusin kokeilla itseäni, pystynkö kieltäytymään. Olen varsin tyytyväinen, etten suostunut, sillä se olisi ollut minulle liikaa. Jos jo nyt koen itseni syylliseksi naimisissa olevan miehen "hoitamiseen", niin joku tolkku sentään pitää olla.

Kaiken kaikkiaan meillä oli kyllä tosi kivaa, sillä kävimme sitten lempipaikassamme kahvilla ja juttelimme kaikkea.