Mikä on status!? Eronnut nainen. Onko se kamalaa, ei! Jos on tarpeeks kauan ollut, niin siihen tottuu, ihan niin ku hirressä roikkumiseen. Sinkkua minusta ei saa millään, koska en asu yksin. Vaan välillä saan olla yksin ja mikä siitä tekee niin ylenpalttisen ihanaa, on se, että voi olla ihan miten haluaa. Ei tarvitse ottaa huomioon ketään, ei tarvitse puhua, saa kuunnella mitä haluaa, saa katsella mitä haluaa, ei ole kenenkään tiellä, ei ärsytä ketään, kertakaikkiaan upea tila!

Yksinollessa aina ajattelen, että siitä kaikesta jäisin paitsi, jos minulla olisi mies! Joutuisin olemaan sen miehen kanssa, huomioimaan sitä ja olemaan läsnä. Ei hitto, en tiedä, sopeutuisinko enää ikinä sellaiseen. Erittäin vaikeaa edes kuvitella. Kun en kuulu siihen ryhmään, joka tykkää olla rakastunut ja on koko ajan riippuvainen toisesta/toisista.

Se muuten on asia, mikä ei tunnu menevän ihmisten mieliin. Luullaan, että minulla on vaikeata ja fuulaan. Kun "kaksin aina kaunihimpi" ja "ei ole hyvä ihmisen olla yksin" kliseet toistuvat jatkuvasti.

Miehetön tila sopii minulle, ainakin tällä hetkellä. Olen siis varsin tyytyväinen, mutta en silti sulje pois mahdollisuutta, että status voisi muuttua, jos sattuisi joku ritari kohdalle. Se vaan on erittäin epätodennäköistä, näillä markkinoilla.

Mukavaa Uutta Vuotta!