Tällä kertaa puhelimessa oli se mies, jolle lahjoitin tässä taannoin kirjan. Laitoin hänelle sähköpostia kysyäkseni neuvoa tulevaan reissuuni. Yleensä on vastannut sähköpostilla, mutta nyt soitti!
Olin pudota penkiltä, kun puhelimessa olikin hän. Sanokaamme häntä E:ksi. Soitti työpaikaltaan, joten olin ensin äimänä, mitä asiaa sieltä oli minulle, kun olen lomalla. Olin silti aika lailla iloisesti yllättynyt.

Oli ottanut selvää kaikin tavoin, paneutunut siihen, mitä kysyin, enemmän kuin hänen toimenkuva olisi vaatinut. Siksi olin vielä enemmän innoissani. Kerrassaan hyvällä mielellä olen. Vain siksi, että joku niin viitsi nähdä vaivaa vuokseni. Erityisesti siksi, että minusta hän on niin upea ihminen.

En kuitenkaan aio kuvitella tai kuvitella saa, mutta ei sen enempää hänestä mitään sen enempää... Onhan minulla olevinaan kuitenkin K:n kanssa jonkinlainen suhde.