Erostani tulee pian 11v. KAIKKI ne miehet, joita olen sen jälkeen treffaillut, ovat olleet pohjanoteraauksia ja tämä ei ole ainoastaan minun mielipide. Sen takia pysyttelenkin itekseni, erossa miehistä. Joku viisas on heti sanomassa, että kuvittelenko itse olevani niin hemmetin hyvä ja fiksu, että minulla on varaa moittia muita? EN! Joku roti kuitenkin siinä on, että sopiiko yhteen vai ei?

Eka...se oli silloin, kun olin jo viisi vuotta ollut yksin. Se oli aivan kamala narsisti!!! Uskomatonta mutta totta. En voinut edes tv:tä katsoa, kun minun oli kuunneltava häntä. Jos edes yritin katsoa tv:tä, hän otti päästäni kiinni ja käänsi sen itseään kohti! Voi helevetti...

Toka...se oli sellainen, johon olin jo ihastunut aiemmin, mutta ei silloin minusta piitannut. Sitten me vaan alettiin tapailla ja oli kivaa, paitsi, mies oli aivan mielettömän saamaton, söi liikaa ja kaiken aikaa ja talous oli kaikkea muuta kuin kunnossa. Silti yritti kaikkea sillä varjolla, kun minun luottotiedot olivat kunnossa.

Kolmas...ei, en haluu edes ajatella. Taas sellainen, jolle se oma itte on koko maailma! Puhui herkeemättä ja hänen mielipiteet olivat ainoat oikeat. Se mistä, minä pidin, oli jotenkin käännettävä, olipa kysymys vaikkapa karjalanpiirakoista. Olin tulla hulluksi...

Neljäs...huh, oli naismaisempi kuin minä...joten...